ZOO

17.11.-4.12.2022

​

Galleria Katariina: Rikhardinkatu 1, Helsinki

​

Eläintarha on luonnottoman luonnollinen paikka, jossa maantieteelliset rajat hämärtyvät Australialaisten kenguruiden kuikuillessa Mongolialaisia kameleita ja Aasianleijonien karjuessa pohjolan talvipakkasella.

Eläintarhat herättävät minussa monenlaisia tunteita, kuten loputonta uteliaisuutta, ällistyneisyyttä, ihailua, surumielisyyttä ja vahvaa nostalgiaa. Näiden seasta nousee välillä voimakas tunne siitä, että olen itse osa tätä eläinkuntaa.

Mitä enemmän ajattelen, sitä hankalammaksi koen hahmottaa, mikä eläintarhoissa on aina vetänyt minua puoleensa pakonomaisesti.

​

​

Zoos are unnaturally natural places where geographical boundaries become blurred when Australian kangaroos peak curiously over the fence to observe Mongolian camels while lions roar in the depths of freezing winter.

Zoos make me experience a vast number of emotions, ranging all the way from endless curiosity, amazement, and admiration to sorrow and intense nostalgia. Occasionally, amongst these other feelings, I experience a strong sense of being part of the kingdom Animalia myself.

The more I think about it, the trickier it becomes to identify the driving force that has always gravitated me towards zoos in an obsessive manner.